Kieliä Pekka Peuran menetelmällä

Blogi on ollut taas hieman tauolla, mutta tästä eteenpäin mediaryhmä ryhdistäytyy ja tuottaa päivityksiä tasaiseen tahtiin...tai ainakin yritämme kovasti! :D Tällä kertaa päästämme ääneen ruotsinopettajamme Sannan, joka kertoo tämän jakson kuulumisistaan seuraavaa:

Muutama vuosi sitten kokeilin kovasti mainostettua ns. "Pekka Peura"- menetelmää eräällä ruotsin kurssilla ja ajattelin sen kurssin jälkeen, että en enää koskaan kokeile tätä toistamiseen, kahdesta syystä. Ensinnäkin kurssipalaute opiskelijoilta oli hyvin kaksijakoista: muutama tykkäsi, mutta suurin osa tyrmäsi menetelmän täysin toimimattomana. Toiseksi koin itseni ja oppitunnit lähes turhiksi, sillä tunnit etenivät lähinnä niin, että opiskelijat tekivät hiljaa tehtäviä ja itse kävelin ympyrää luokassa odottaen innokkaana, että joku kysyisi jotakin.

Nyt tänä syksynä päätin kuitenkin kokeilla samaa menetelmää uudelleen hieman erilaisen ryhmän kanssa. Ajatus tästä uudesta kokeilusta sain Facebookin eräästä ryhmästä, jossa eri koulujen kieltenopettajat jakoivat kokemuksiaan tästä menetelmästä ja vinkkejä sen toteuttamiseen. Nappasin ryhmästä mielestäni parhaat vinkit ja päätin kokeilla niitä.

Kurssin materiaalia: oppikirja ja ohje/lisämateriaalivihkonen

Millaisesta menetelmästä sitten on kyse? Ajatuksena on, että ensinnäkään kurssilla ei tule läksyjä, vaan jokainen etenee omaan tahtiin. Opiskelijoille annetaan heti kurssin alussa ohjeet koko kurssin tehtävien suorittamiseen. Tehtäviä on eritasoisia ja kaikkia niistä ei ole pakko tehdä. Oppimista mitataan pienillä välitesteillä, joita tehdään itselle sopivina aikoina. Omaa oppimista arvioidaan myös itse, ei pelkästään opettajan toimesta.

Koekaniinikurssiksi valitsin RUB14-kurssin, joka on tänä vuonna suurin opetusryhmäni, 29 opiskelijaa. Arvelin, että isossa ryhmässä opettajalle riittää tekemistä, kun joku pyytää apua tehtävien tekemiseen. Toisekseen ryhmä on suurimmaksi osaksi ahkeraa porukkaa, jolle soveltuu itsenäinen eteneminen.

Valmistelin kurssia tekemällä jokaiselle opiskelijalle jaettavan ohje- ja lisämateriaalivihkon. Lisäksi tein Edmodo-alustalle kielioppitestitehtävän jokaisesta kurssin aiheesta. Nämä kaksi vaihetta veivät melko paljon aikaa, mutta vastaavasti työmäärä on pienempi jakson aikana, kun jokaista oppituntia ei tarvitse suunnitella erikseen. Opiskelijoiden työskentely koostui oppikirjan tehtävistä, suullisista lisäharjoituksista, kahdesta kirjoitustehtävästä, Edmodo-testeistä (osattava 50%, jotta pääsee eteenpäin kieliopissa), sanakokeista ja WhatsApp-sovelluksella opelle lähetettävästä ääntämisnäytteestä. Opiskelijat tarkastivat itse tehtävänsä paperisista monistenipuista. Edmodo-tehtävät kone tarkisti automaattisesti ja opettaja nollasi tehtävän, mikäli siitä ei ollut puolet oikein. Tehtävä tehtiin sitten uudelleen.

Esimerkki Edmodo-testitehtävästä

Poikkesin Pekka Peuran menetelmästä siinä, että joka kolmas oppitunti oli ns. tavallinen tunti, joilloin testattiin sanaston hallintaa perinteisillä paperisilla sanakokeilla, tehtiin kuunteluja ja käytiin läpi kielioppirakenteita. Pidämme koeviikolla myös normaalin (sähköisen) kurssikokeen, mutta opiskelijat saavat itsekin ehdottaa itselleen sopivaa kurssiarvosanaa.

Miten kurssi on sitten sujunut? Olemme menossa jakson toiseksi viimeisellä viikolla ja kokemukset kurssista ovat ainakin opettajan kannalta positiivisemmat kuin edellisellä kerralla. Oppitunneilla on ollut paljon neuvottavaa ja muuta keskusteltavaa opiskelijoiden kanssa. Suurin osa ryhmästä on tehnyt tehtäviä ahkerasti ja huolellisesti, myös suulliset tehtävät, jotka edellisellä kerralla jäivät lähes kaikki tekemättä. Edmodo-testit ovat olleet hyvä tapa mitata opiskelijoiden oppimista ja sanakokeiden perusteella eroa ns. normaaliin kurssiin ei ole havaittavissa. Joillakin opiskelijoilla on ollut hieman keskittymisvaikeuksia tai aika on kulunut lähinnä seurustellessa kavereiden kanssa. Tämä ei tosin eroa normaalista ruotsin tunnista muuten kuin että normaalilla tunnilla saattaa oppia vahingossa jotain opettajan puhuessa taustalla! :D

Tässä vielä koottuna tämän kokeilun plussat ja miinukset:

+ Opiskelijat saavat edetä omaan tahtiin
+ Tehtäviä tulee useimmilla tehtyä enemmän kuin yleensä
+ Helpottaa opettajan tuntisuunnitelmien tekemistä (työ tehdään ennen kurssin alkua)
+ Opettaja voi antaa huomiota yhdelle opiskelijalle kerrallaan

- Kaikki eivät osaa hyödyntää oppitunteja oikein
- Joiltakin opiskelijoilta jäivät suulliset tehtävät tekemättä
- Kielioppiasiat eivät avaudu heikommille opiskelijoille pelkästään kirjasta lukemalla, vaan tarvitaan opettajan ohjausta / ns. rautalankamalli

Nähtäväksi jää, millaiset oppimistulokset kurssikoe paljastaa. Myös opiskelijoiden kokemukset ja palaute kurssista kiinnostaa. Ja aionko kokeilla menetelmää jatkossakin? Todennäköisesti, mutta edelleen hieman alkuperäistä menetelmää soveltaen.

Teksti ja kuvat: Sanna

Nahkiaiset 2016

Tänä vuonna saatte kuulla nahkiaisista ykkösten näkökulmasta.

Nahkiaiset järjestettiin torstaina 1.9. Ennen nahkiaisia joillakin ykkösillä pyöri päässä ajatus siitä, onko itsensä palelluttaminen ja nolaaminen sadesäässä kokemuksen arvoista. Meitä saapui paikalle onneksi sankka joukko, joten kenenkään ei tarvinnut olla yksin.

Nahkiaiset alkoivat perinteitä kunnioittaen Kuhmon torilta, jossa meille jaettiin jätesakit ja vaipat. Myös kasvomme saivat sotamaalaukset koristukseksi. Tutorit olivat varustautuneet kruunuin ja sateenvarjoin.

Aluksi meidät laitettiin kuntoilemaan. Ohjelmaan kuului esimerkiksi kyykkyhyppyjä, punnertamista, X-hyppyjä ja kyykkäämistä. Sen jälkeen saimme leikkiä Piiri pieni pyörii -laulun tahtiin ja loikkia lätäköissä. Seuraavaksi pääsimme lavalle lausumaan nahkiaisvalan, näyttämään laulutaitojamme, sekä ylistämään kakkosia. Lisäksi saimme palvoa mahtavia kakkosia vesisuihkun ja kananmunien uhalla.

Sitten alkoi matkamme lukiolle. Jalkamme teipattiin parin kanssa yhteen. Koko matkan lauloimme ylistyslaulua kakkosille.

Ilmeistä päätellen matka oli hulvaton.

Lukiolla saimme seisoskella hetken ulkona ja tanssia Pää, olkapää, peppu -tanssia. Lisäksi saimme keinua Antti Tuiskun Keinutaan-tahtiin. Sitten meidät jaettiin noin neljän hengen ryhmiin. Vaipat vedettiin silmille ja tehtävärata sai alkaa. Meidät johdatettiin sisälle.

Ensimmäisellä etapilla vastassa oli saavi, jonka sisältö on edelleen arvoitus. Saavista piti etsiä kaksi kolikkoa. Sen jälkeen meitä kuljetettiin eri puolilla koulua.

Jossain vaiheessa vastassa oli esterata, jossa oli erilaisia ylitys-, alitus-, ja kiertoesteitä.

Radan loppuvaiheilla saimme uudet kasvonaamiot. 

Viimeisenä etappina oli sali. Salissa meidät oli jaettu ryhmiin suorittamaan erilaisia kilpailuja. Niiden sisältö jääköön kuitenkin salaisuudeksi.

Nahkiaiset olivat mukava kokemus, emmekä usko, että ketään kaduttaa päätös tulla mukaan. Muistelemme nahkiaisia lämmöllä. Joukostamme löytyy varmasti  monta innokasta järjestäjää ensi vuoden nahkiaisiin.

Teksti Mila ja Justiina 16B, kuvat Roosa

Ryhmäytymisiltapäivä 2016

Tutorit ja seurakunta järjestivät ensimmäisenä koulupäivänä ykkösille ryhmäytymisiltapäivän.

Ryhmäytysmisiltapäivässä opiskelijat saivat esitellä itsensä erilaisten pelien ja leikkien avulla. Samalla tutustuttiin uusiin luokkatovereihin.

Iltapäivällä päästiin myös pelamaan vanhaa tuttua ponipeliä. Tällä kertaa porukka lähti ehkä vähän paremmin mukaan, mitä yläkoulun puolella!

Osa peleistä oli myös leikkimielistä kilpailua luokkakavereita vastaan! 

Seurakunnan nuorisotyöntekijä Jouko Malinen levitti lattialle muovisia eläimiä. Jokaisen piti valita yksi eläin ja kertoa miksi valitsi juuri sen eläimen. Tällä tavalla muut saivat tietää kaikista opiskelijoista jotain uutta!

Ykköset pääsivät kisamaan joukkueissa toisiaan vastaan tutoreiden vetämissä peleissä. Joukkueita ei itse päätetty, joten kaikki pääsivät olemaan myös ryhmissä, missä kaikki ei ollut niin tuttuja.

Yhdessä pohdiskelua ja yhteen hiileen puhaltamista tarvittiin tässäkin pelissä.

Kaiken kaikkiaan ryhmäytymisiltapäivä oli mukava ja hauska kokemus. Pelit oli monipuolisia ja ohjelmaa oli monenlaista. Siellä pääsi myös juttelemaan uusille ja vanhoille luokkakavereille ja tekemään yhdessä. Osa peleistä oli jo ennestään tuttuja, mutta myös ihan uusia kokemuksia tuli!

Teksti Kaisa, kuvat Sanna

Opiskelijakunnan yleiskokous

Lukiollamme oli viime viikon maanantaina opiskelijakunnan yleiskokous, jossa valittiin ykkösvuoden opiskelijoista viisi uutta jäsentä ja kakkosvuoden opiskelijoista puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri sekä yleisjäsen.

Kakkosvuoden opiskelijat olivat ensimmäisen kokonaisen kouluviikon aikana tehneet mainosjulisteet puheenjohtajavaaleja varten. Kokonaisuudessaan julisteet olivat hienoja, ja niistä näki, että niihin oli panostettu!

Ykkösvuoden opiskelijat eivät innostuneet mainostamisesta, joten heidät laitettiin tekemään juliste yleiskokouksessa. 

Entinen puheenjohtaja Ernesti julistaa pj-vaalin tuloksen.

Uusi puheenjohtaja Axel "virkahatussaan".

Uusi opiskelijakunnan hallitus järjestäytyi omassa kokouksessaan pari päivää myöhemmin, torstaina. Uutena puheenjohtajana aloitti Axel ja varapuheenjohtajana Wilma.

Itse olen nyt toiminut vähän yli vuoden lukiomme hallituksessa ja olen tykännyt siitä todella paljon! Olen päässyt vaikuttamaan asioihin ja minusta on tuntunut, että minun ja muiden hallituslaisten mielipiteitä on oikeasti kuunneltu! Olen päässyt mukaan sellaisiin tehtäviin ja toimiin, joihin ilman hallitustoimintaa en olisi varmaankaan päässyt, kuten Water -opiskelijafestivaaleille.

Hallitustoimintaan kuuluu erilaisten tapahtumien järjestelyihin osallistuminen, mm. syys- ja talvivirkistäytymispäivään. Lisäksi hallituksessa pääsee vaikuttamaan koulun asioihin, Lisäksi meillä on omia tapahtumia, kuten ryhmäytymisiltoja.

Olen tykännyt hallitustoiminnasta ja suosittelen sitä kaikille, ketkä ovat edes hieman kiinnostuneet siitä!

Teksti Roosa, kuvat Sanna

Uusi opettaja Iina

Tänä syksynä koulullamme on uutena opettajana Iina kahden ensimmäisen jakson ajan. Tässä hänen vastauksiaan perinteisiin haastattelukysymyksiimme.

Nimi ja opettamasi aine/aineet? 

- Iina Korhonen, äidinkieli ja kirjallisuus

Miksi valitsit juuri ko. aineet? 

- Rakastan kirjoja ja tarinoita sekä rikasta kieltämme

Mistä olet kotoisin? 

- Sotkamosta

Miksi tulit Kuhmon yhteislukioon ja mitä mieltä olet lukiostamme? 

- Olin juuri päättämässä opiskeluvuottani eikä minulla ollut työpaikkaa. Kuhmon lukio vaikutti kiinnostavalta ja innostavalta paikalta. Halusin myös tutustua paremmin Kuhmoon ja kuhmolaisiin.

Mikä sana kuvailee sinua parhaiten? 

- Idealisti

Mikä on helpointa työssäsi? 

- Entä vaikeinta? Helpointa on innostua opiskeltavista aiheista ja olla opiskelijoiden kanssa. Vaikeinta on ajoittainen kiire sekä tietyllä tavalla myös viime vuosina tutuksi tullut jatkuva työpaikkojen vaihtaminen ja uuteen työpaikkaan tottuminen (pätkätyöt)

Oletko koskaan lintsannut oppitunnilta? 

- En opena, mutta oppilaana kyllä...

Montako kertaa olet ollut jälki-istunnossa? 

-En kertaakaan.

Paljonko keskiarvosi oli koulussa? 

- Muistaakseni 8.9 kun pääsin ysiltä, lukion keskiarvoa en muista.

Mitä harrastat? 

- Kirjoittamista, teatteria, ratsastusta, retkeilyä, lukemista, uintia, salilla käymistä, pyöräilyä, joogaa...(onpas näitä paljon!)

Mikä on suurin paheesi? 

- Asioiden liika vatvominen.

Jos voisit olla joku julkkis yhden päivän ajan, kuka olisit ja miksi? 

- Olisin rakastettu ja maailmankuulu kirjailija Iina korhonen, koska unelmani on jonain päivänä elättää itseni kirjoittamalla hirmuisen hienoja tarinoita, joita ei malta lopettaa kesken.

Mikä on viimeksi katsomasi elokuva ja mitä tykkäsit? 

- Viimeksi katsoin Bond-leffan Huominen ei koskaan kuole, ei ole ihan suosikkeja...

Paras tv-ohjelma? 

- Tykkäsin katsoa Yövahti-sarjaa, joka juuri loppui. Downton Abbey oli myös hirmu hyvä!

Mitä mieltä olet Sotkamosta? 

- Siellä on minun sielunmaisema ja henkinen koti.

Entä mitä mieltä olet Facebookista? 

- En käytä. Muut käyttäköön ihan vapaasti.

Tiedätkö Kuhmon pilisringin reitin? 

- En, mutta Karhunpolusta olen kuullut.

Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua? 

- Näen itseni kirjoittamassa, rakkaitteni kanssa touhuamassa kaikkea kivaa, ohjaamassa ihmisille ratsastusta sekä luontoelämyksiä tarjoamassa (yrittäjänä).

Kerro yksi vitsi! 

- No, opettaja, kirurgi ja asianajaja juttelivat siitä, kenellä on paras työ. Asianajaja sanoi: " Minun työni on sellainen, että kun aamulla lähden kotoa, palaan vasta seuraavana aamuna firman juhlien jälkeen ja tilipussi sen kun kasvaa". Kirurgi siihen: "Minun työni se on sellainen, että kun aamulla lähden, saan pelastaa ihmisiä minkä ehdin, palaan seuraavan päivän puolella ja tilipussi sen kun kasvaa." Opettaja oli hetken hiljaa, siveli partaansa ja sanoi: " Minun työni on siitä hyvä, että kun aamulla lähden ja lähtiessäni läpsäytän vaimoani takapuolelle, hyllyy se vielä palatessa sillä työpäivät on niin lyhyet."

Terveisiä? 

-Kaikille uusille oppilaille ja työkavereille :)

Toivotamme Iinan tervetulleeksi joukkoomme!

Jos metsään mennä haluat nyt...

Joka kolmas vuosi lukiomme järjestää hieman erilaisen soveltavan liikunnan kurssin, nimittäin eräkurssin tai viralliselta nimeltään retkeilykurssin. Kurssi järjestetään kahdessa osassa: ensimmäinen retki tehdään syksyllä ja toinen keväällä. Retket järjestetään Kuhmon alueella ja yövytään teltoissa. Tämä teksti tulee kertomaan tämän vuotisen eräkurssin kevätosiosta, joka pidettiin 21.-22.5. Teerisuo-Lososuon soidensuojelualueella. Osallistujina oli 12 nuorta ja kaksi aikuista. Retken vetäjinä kunnostautuivat lukion puolesta Jukka Mannermaa ja seurakunnan nuorisotyön puolelta Antti Liistokki. He olivat meillä tuttuja jo syksyn osiolta, joka muuten tehtiin Hiidenportin komeisiin maisemiin.

Teerisuon retkemme puolestaan alkoi lauantaiaamuna, jolloin kokoonnuimme lukiolle, josta bussi kyyditsi medät vaelluksen lähtöpaikalle. Siellä lähtö sujui yhden retken kokemuksella jo hieman nopsakammin kuin syksyllä: jaoimme ruuat, trangiat ja teltat telttakunnille, joissa oli kolme henkeä. Kun kaikki tavarat oli saatu sovitettua rinkkoihin ja rinkat vielä kiinni, saattoi itse vaellus alkaa. Valitettavasti pieni sade alkoi samoihin aikoihin ja jatkui koko päivän, illan ja vielä yönkin. Silti kävely sujui leppoisasti jokaisen omalla tahdilla. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että pojat menivät edellä ja tytöt tulivat hieman verkkaisemmin perässä. Ainakin ehdimme katsella hieman maisemiakin, vaikka se olikin hieman hankalaa juurakkoisen ja paikoin liukkaan maaston takia.

Yhden makkaranpaiston mittaisen pysähdyksen taktiikalla saavuimme yöpymispaikalle Teerisuon laavulle sateen kastelemina, mutta kuitenkin sopivasti virtaa täynnä. Teltan pystytyksen taito oli vielä tallella ensimmäiseltä reissulta, ja eipä aikaakaan kun telttamme olivatkin jo pystyssä. Tämän ns. virallisen osuuden jälkeen meillä oli koko iltapäivä ja ilta vapaana. Yleisesti ensimmäinen asia, joka tehtiin teltan pystytyksen jälkeen, oli ruuanlaitto. Tämän jälkeen kurssilaiset viettivät aikaa vaihtelevasti joko omassa teltassaan tai laavulla sateen takia. Tytöt innostuivat paistamaan lettuja, eikä sade tietenkään estänyt poikia pystyttämästä kisakatsomoa laavuun ja kannustamasta Leijonia. Voittohan sieltä tuli! Tämän lisäksi abipojat rakensivat oman komean laavunsa.

Mukavan illan jälkeen  oli aika mennä nukkumaan väsyneenä... kovalle maalle telttaan. Yö oli osalle mukava ja toisille... noh, ei niin mukava kylmyyden takia. Kaikesta huolimatta aamu koitti ja jo ajatus kotiin pääsemisestä virkisti. Aurinkokin paistoi ja nosti mielialoja. Pikaisen aamupalan jälkeen oli aika purkaa teltat, ja sitten alkoi paluumatka sivistyksen pariin. Matka taittui nopeasti ja reitti vaihteli pitkospolkujen ja metsäpolkujen välillä. Klo 11 maissa olimme taas parkkipaikalla odottamassa bussia, joka saapui vajaa klo 12. Puoli yhden aikoihin saavuimme lukiolle ja olimme vapaita palaamaan kotiin.

Koko retki oli oikein onnistunut huolimatta pienestä vesisateesta lauantaina, mutta onnistuimme ylläpitämään hyvää fiilistä koko reissun ajan. Kokemuksenahan tämä kurssi yhteensä (molemmat retket) oli todella mahtava, kun opimme erätaitoja ja näimme noinkin hienoja maisemia. Oma kunnioitukseni luontoa kohtaan ainakin lisääntyi. Kiitos vetäjille ja kaikille osallistujille näin hyvästä kurssista!

Teksti Christina, kuvat Miina ja Jukka

Opintomatkalla

Maanantai-aamuna 18.4.  klo 7.15 Kuhmon yhteislukion pihalla bussi, sisältäen väsyneitä kakkosia ja pari opettajaa, valmistautui lähtöön. Kolmen päivän mittainen opintomatka Kuopioon, Jyväskylään ja Helsinkiin oli aluillaan.

Pääasiassa maanantai oli matkustuspäivä parine pysähdyksineen. Matkan ensimmäinen yliopistoesittely tapahtui Itä-Suomen yliopistolla (UEF), Kuopiossa. Vuorossa oli yleisesittely ja eri tiedekuntien esittely. Entinen lukiomme opiskelija, viime kevään ylioppilas Heidi Malinen oli esittelemässä meille sovelletun fysiikan opintoja.

Yliopistolla nautitun lounaan jälkeen matka jatkui kohti Jyväskylää. Paikan päällä saimme yleisesittelyn Jyväskylän yliopistosta ja oppiaineista. Pari,kolme opiskelijaa kävi tutustumassa musiikkipuolen opintomahdollisuuksiin. Tämän jälkeen ajelimme bussilla Helsinkiin ja saavuimme perille kahdeksan aikoihin.

Kuvassa etualalle Jyväskylän yliopiston opiskelijalähettiläät

Koitti tiistai, opintomatkamme toinen päivä. Aamulla kävelimme Helsingin Musiikkitalolle tutustumaan kyseiseen rakennukseen. Ehkä hienoin sali oli kuvassakin näkyvä viinitarhamainen konserttisali, jossa yleisö ympäröi orkesteria joka puolelta. Esittelijä kertoi paljon monipuolista tietoa esimerkiksi salin arkkitehtuurista, joka on suunniteltu erityisesti orkesterimusiikille.

Musiikkitalon esittelyn jälkeen vierailimme Suomen Pankin Rahamuseossa. Rahamuseon esittelijä puhua papatti kuin paraskin rynnäkkökivääri: tietoa tuli lyhyessä ajassa enemmän kuin ehti ottaa vastaan. Selvisimme kuitenkin ja kaipa sieltä jotain jäi myös mieleen. Varsinaisen esittelyn jälkeen saimme kuulla luennon Rahoitukriiseistä ja Suomen taloudesta. Puhuja oli nimeltään Juha Kilponen ja hän oli kotoisin täältä Kuhmosta.

Rahamuseon jälkeen kävelimme lounaalle Helsingin yliopistolle, ja on pakko kyllä todeta, että ruoka oli todella hyvää ja vaihtoehtojakin oli monia. Lounaan jälkeen järjestäydyimme jälleen ja matka jatkui Aalto-yliopiston esittelyyn. Sielläkin oli luvassa yleisesittely ja kiertokävely ympäri kampusta. Kaikkien näiden esittelyiden jälkeen koitti ehkä matkan odotetuin hetki: vapaa iltapäivä ja ilta Helsingissä. Luvassa oli siis shoppailua ja muuta vain olemista.

Ateneumissa

Keskiviikko, matkamme kolmas ja viimeinen päivä. Aamulla kävimme Helsingin yliopiston yleisesittelyssä ja siellä kerrottiin myös Pohjois-Pohjalaisesta osakunnasta. Jälleen söimme lounaan yliopistolla ja sen jälkeen osa porukasta vieraili Ateneumissa ja toinen osa Kiasmassa. Taidekierros siis matkan lopuksi. Tämän jälkeen bussi suuntasi takaisin kohti Kuhmoa ja kotia.

Opintomatka on hyvin hyödyllinen tapa tutustua ja saada ensi käden tietoa eri yliopistoista. Jos matkalta ei löydykään se unelmien jatko-opiskelupaikka, niin ainakin voi saada käsityksen siitä, mitä ei halua. Matka toimii osaltaan myös hieman ryhmäyttämiskeinona koko ikäluokalle ja sieltä saakin useita muistoja. Matka jää varmasti mieleen lukioajalta ja siellä on myös mukavaa.

Teksti: Christina Piirainen
Kuvat: Päivi Kähkönen

CelLOVE-musikaali

Kuhmon yhteislukiossa alettiin suunnitella uutta musikaalia jo viime kesänä. Tarinan luominen lähti liikkeelle, kun musiikinopettajamme Pekka antoi MyDance-tanssikoulun opettajalle Maijalle listan suomalaisista tunnetuista biiseistä, joista Maija sitten valitsi mieluisensa. Syksyllä sitten ryhmä lukiolaisia alkoi suunnitella biisien pohjalta tarinaa tälle musikaalille. Tarinan runko syntyi loppuen lopuksi aika nopeasti, mutta tarina eli ja muuttui jonkin verran matkan aikana.

Pari viikkoa sitten esitetty musikaali CelLOVE kertoi nuoresta pojasta, Tuomaksesta, joka voitti Soitix -nimisen kilpailun ja lähti maailmalle soittamaan selloa. Tuomaksella alkoi heti voiton jälkeen keikkaputket ja häntä ohjasi manageri Leppänen. Erään keikan jälkeen Tuomas tapasi bäkkärillä erään tytön, Alinan ja pian pari huomasi, että heidän välillä on pientä kipinää. Kuitenkin seurustelun ja soittamisen yhteensovittaminen oli hyvin haastavaa Tuomakselle ja Alinasta alkoi tuntua, että hän oli ulkopuolinen ja yksinäinen. Tilanne lopulta kärjistyi siihen, että Alina vaati Tuomasta valitsemaan hänen ja sellonsoiton välillä. Tuomas päätti lopulta luopua sellosta Alinan vuoksi. Pian Alina kuitenkin huomasi, kuinka onneton Tuomas oli ilman selloa ja soittamista. Tarina huipentui onnelliseen loppuun, kun Alina päätti hankkia sellon takaisin Tuomakselle.

Osan tansseista esitti tarinan luonut ryhmä lukiolaisia ja osan MyDance -tanssikoulun oppilaat. MyDancelta oli mukana kaksi tanssiryhmää, yhdeksäsluokkalaisten ja lukiolaisten ryhmät. Yhteensä esityksessä oli 12 kappaletta, joissa kaikissa oli mukana jotakin liikettä, jotka kaikki oli tarkasti suunniteltu.

Lisäksi esityksessä oli mukana muusikoita, jotka soittivat kaikki musikaalin biisit. Mielestäni oli todella hienoa saada näytellä ja tanssia livemusiikin tahtiin, koska sitä pääsee aika harvoin tekemään.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä mukana oli joukko näyttelijöitä. Näyttelijät oli tärkeä osa esitystä, koska ilman vuorosanoja olisi esityksen juoni ollut varmaan monelle aika epäselvä.

Kaiken kaikkiaan musikaalin toteuttamisen tarvittiin monen henkilön energiaa ja tahtoa saada tämä aikaan. Musikaalin harjoitukset vei todella paljon vapaa-aikaa ja välillä tuntui, ettei elämään mahdu muutakuin se musikaali. Parhaillaan harjoituksia oli viikolla joka päivä ja viikonloppuna oli lisäksi monen tunnin yhteisharjoitukset.

Itselle ja varmaan monille muillekin esiintyjälle jäi loppujen lopuksi positiivinen mieli esityksestä, vaikka se olikin kovan työn ja jopa tuskan takana.

Teksti Roosa M, kuvat Sanna